Asianmukainen viimeistely kaunistaa ja suojaa pintaa ultraviolettisäteiltä, jotka voivat ennen pitkää haurastaa epoksin. Yleisimmät viimeistelymenetelmät ovat maalaus ja lakkaus. Maali- ja lakkakerrokset suojaavat epoksia ultraviolettisäteiltä, mutta vaativat pinnan asianmukaista esikäsittelyä.
Pinnan esikäsittely ennen lopullista viimeistelyä on yhtä tärkeää kuin ennen uuden epoksikerroksen levittämistäkin. Pinnan tulee olla kuiva, puhdas eikä siinä saa olla amiinivahaa.

1. Anna viimeisen epoksikerroksen kuivua perusteellisesti.

2. Pese pinta Scotch-brite™ -hiontasienellä ja vedellä amiinivahakerroksen poistamiseksi. Kuivaa paperipyyhkeillä.

3. Hio pinta sileäksi hiekkapaperilla (kuva 32). Jos pinnalla on valumia, aloita hiominen hiekkapaperilla (karkeus: 80) kohoumien tasaamiseksi. Hio kunnes pinta näyttää ja tuntuu sileältä. Viimeistele hiominen viimeistelypinnalle sopivan karkealla hiekkapaperilla – varmista viimeistelyaineen ohjeista. Maalin kiinnittyminen perustuu maalin mekaaniseen tarttumiseen epoksipinnan hiontanaarmuihin. Jos tarkoituksena on käyttää tiksotrooppista pohjamaalia tai täyteainepohjamaalia, hiekkapaperin karkeudeksi riittää yleensä 80–100. Pohjamaaleille ja kuivaainepitoisuudeltaan korkeille pinnoitteille saattaa riittää karkeus 120–180. Kiiltäville viimeistelypinnoille suositellaan hiomista hiekkapaperilla, jonka karkeus on 180. Tätä hienommat hiekkapaperit eivät välttämättä anna pinnalle riittävää ”purentaa” hyvän kiinnittymisen aikaansaamiseksi. Hienompi hionta saattaa myös aiheuttaa valumia. Noudata aina maalin valmistajan suosituksia pinnan esikäsittelyssä.

Monet valitsevat vesihionnan, koska se vähentää hiomapölyn määrää ja samalla

työvaiheet 2 ja 3 yhdistyvät.

Kuva 32 Hio pinta sileäksi hiekkapaperilla

4. Kun olet tyytyväinen pinnan koostumukseen ja sileyteen, huuhtele pinta puhtaalla vedellä, jonka pitäisi virrata tasaisesti ilman kuplimista tai läikehtimistä. Jos huuhteluvesi pisaroituu tai kuplii, pinta on epäpuhdas. Pyyhi siinä tapauksessa alue kuivaksi paperipyyhkeellä ja suorita vesihionta uudelleen kunnes vesipisaroita ei enää ilmene. (Kuva 33)

Kuva 33 Huuhtele pinta puhtaalla vedellä hiomisen jälkeen.

Jatka lopullisella viimeistelykerroksella kun pinta on täysin kuivunut. Epäpuhtauksien välttämiseksi viimeistelykerroksen levittäminen kannattaa aloittaa vuorokauden sisällä viimeisestä hiomisesta. Noudata maalin valmistajan ohjeita, mutta suosittelemme koelevyn tekemistä tarvittavan esikäsittelyn ja viimeistelymenetelmän yhteensopivuuden arvioimiseksi.

Viimestelykerrosten yhteensopivuus

Useimmat viimeistelytyypit sopivat yhteen kovettuneen epoksin kanssa, joka on lähes täysin reagoimatonta, kovaa muovia. Niinpä useimpien maalien liuottimet eivät pehmitä eivätkä laajenna epoksipintaa eivätkä reagoi sen kanssa. Kannattaa kuitenkin tehdä koelevy kerrosten yhteensopivuuden varmistamiseksi. On aina suositeltavaa tutustua valmistajan ohjeisiin yhteensopivuuden varmistamiseksi. Epoksiamiinit voivat vaikuttaa haitallisesti yksikomponenttisiin polyuretaaneihin ja polyesterigeelipinnoitteisiin. Epoksiamiineja käytettäessä on sen vuoksi ensin varmistettava, että epoksi on täysin kovettunut. Tämä kestää huoneenlämmössä yleensä kaksi viikkoa. Kovettumista voi nopeuttaa lämmittämällä tehtävällä jälkikovetuksella. Jälkikovetus parantaa myös epoksin lämpöominaisuuksia. Sitä suositellaan, jos epoksin päälle on tarkoitus levittää tummaa maalia.